torstai 27. heinäkuuta 2017

Paras juoksumuistoni

Mieleenpainuvin juoksutapahtuma itselleni on Helsinki City Marathon. Tapahtuma, johon en ole koskaan itse osallistunut. Kannustamassa sen sijaan olen ollut useasti. Maratoonareita kannustaessa juoksukipinä minussa pikku hiljaa syttyi: minäkin haluan jonain päivänä juosta maratonin. Seuraavan tekstin olen aiemminkin julkaissut blogissani, mutta julkaisen sen nyt uudelleen vastauksena kysymykseen, mikä on paras juoksumuistoni.

Teini-iässä sen päätin: viimeistään 25-vuotiaana juoksen maratonin!

Nuorempana olin useana vuotena kannustamassa juoksijoita Helsinki City Marathonilla. Muutamana vuotena mukana juoksemassa olivat myös omat vanhempani. Kilpailijoita kannustimme usein Munkkiniemen kohdilla, johon juoksijat tulivat ensimmäisen kerran noin kymmenen kilometriä matkattuaan. Toisen kerran saimme kannustaa heitä samoilla nurkilla, kun matkaa maaliin oli enää muutamia kilometrejä.













Juoksijoiden menoa katsellessa haaveilin maratonille osallistumisesta. Mitään en silti asian eteen juurikaan tehnyt. Kävin kyllä satunnaisesti lenkillä, mutta säännölliseksi juoksuharrastukseksi sitä ei voinut kutsua. Innostuin juoksemisesta tosissani vasta opiskeluvuosinani. Jossain vaiheessa serkkuni osallistui maratonille, joten taas oltiin juoksijoita kannustamassa, tällä kertaa Espoon nurkilla. Serkkuni esimerkki innosti taas lisäämään lenkkieni määrää. Vuonna 2004 juoksukilometrejä oli kertynyt sen verran, että uskaltauduin ensimmäiselle puolimaratonilleni, Helsinki City Runille. Maaliin saavuin tuolloin ajassa 2:04 ja juoksusta jäi hyvä fiilis. Olisin varmaan innostunut treenaamaan maratonillekin, mutta juoksut jäivät jäätyäni äitiyslomalle. Sen jälkeen juoksuharrastuksen aloittaminen tuntui taas haasteelliselta. Viiden vuoden ajan juoksin vain satunnaisesti vaunulenkkien välissä.

Vihdoin vuonna 2011 juoksukärpänen puraisi tosissaan ja sillä tiellä ollaan. Vuonna 2013, Tukholmassa, juoksin vihdoin myös ensimmäisen maratonini - kymmenen vuotta alkuperäistä tavoitettani myöhemmin. Juoksuharrastuksestani on tullut tärkeä osa elämääni.

J.K. Voitin SEAT Finlandilta osallistumisen Helsinki Street Runille, joka kulkee osittain Helsinki City Marathonin reittiä. Mahtavaa päästä fiilistelemään tutuilla kulmilla ja olla osa maratonhuumaa. Helsinki Street Run juostaan Helsinki City Marathonin kanssa samana päivänä, tänä vuonna 12.8.

sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Vetoja radalla ja muita viikon lenkkikuulumisia


Juoksu on tällä viikolla tuntunut todella hyvältä. Olen todella nauttinut ihan jokaisesta lenkistä. Sääkin on kivasti tänä kesänä suosinut juoksijaa. Ei ole tarvinnut paljoa helteistä kärsiä.

Aloitin viikkoni kahdensadan metrin vedoilla, jotka tein pitkästä aikaa urheilukentällä. Olen viime aikoina juossut vetoja paljon hiekkatiellä tai asfaltilla, mutta radalle en ole lähtenyt. Tavoitteenani oli juosta kolme viiden vedon sarjaa kiihtyvällä temmolla. Koska en ollut pitkään aikaan tehnyt tällaisia vetoja, en osannut yhtään arvioida, millaista vauhtia liikkeelle pitäisi lähteä. Päätin ottaa varman päälle ja juoksin ensimmäiset vedot hyvin rauhallisesti. Jälkikäteen treeniä analysoineena olisin voinut jo alkuun painella vähän reippaammin, mutta jaksoin ainakin vielä viimeisenkin vedon hyvin ja sain vauhtia lisättyä. Viimeiset viisi vetoa juoksin jo aika maksimia, mutta jaksoin pitää saman vauhdin yllä loppuun asti. Hyvä fiilis tästä jäi.


Tiistaina lähdin testaamaan uusia kenkiäni, Adidaksen Ultra Boosteja, joita minulla ei aiemmin olekaan jaloissani ollut. Hiekkatiellä askellus tuntui pehmeältä ja mukavalta. Ihanaa, kun puolimaratonin jälkeen juoksuharjoittelu tuntuu taas hyvältä ja innostavalta. Kesäsade minut matkalla kasteli, mutta loppumatkasta sain jo ihastella sateenkaarta.

Aikuisten liikuntatunnilla jouduimme sisätiloihin kovan sateen vuoksi. Tällä kertaa saimme tehdä kuntopiiriä jumppapallojen kera. Ihan hyvä tunti, mutta en kyllä kokenut jumppapallolla treenaamista kovin mielekkääksi. Kaikki keskittyminen meni ison pallon hallitsemiseen tai tasapainon löytämiseen. Mieluummin olisin tehnyt punnerrukset punnerruksina pitävällä alustalla, kuin keikkunut samalla holtittomasti pallon päällä. Vaikka ehkä se olisi ihan hyväkin haastaa välillä sitä tasapainoa...

Sunnuntain pitkiksen juoksin yhdessä mieheni kanssa. Parituntinen meni mukavasti hiekkatiellä viljapeltojen ja kukkaniittyjen lomitse juostessa. Nautin!

Jannan askeleet seikkailee nyt myös Instagramissa: @jannanaskeleet

torstai 20. heinäkuuta 2017

Monipuolista kesäliikuntaa

Paikallinen urheiluseuramme tarjoaa kesällä aikuisten ryhmäliikuntatunteja. Ohjaaja lupaa ryhmän esittelytekstissä hauskoja ja monipuolisia liikunnallisia hetkiä, joita jokainen voi helposti soveltaa omaan kuntotasoonsa sopivaksi. Perjantai-iltaisin olen nyt saanut nauttia mukavista liikuntatunneista pienen innostuneen porukkamme kanssa.



Ensimmäisellä kerralla teimme tekniikkapainotteista treeniä pikkuaidoilla ja lihaskuntoa kasvatimme kuntopalloilla. Heti seuraavalla kerralla ohjaaja päätti ottaa meiltä luulot pois ja vei meidät kunnon mäkitreeniin. Tunti oli mukavan erilainen normaaliin, pelkästään juoksemalla tehtyyn, mäkiharjoitteluun. Menimme mäkeä välillä mutkitellen, välillä loikkien, tai mittarimatona ryömien.

Kolmas kerta tarjosi kuntopiiriä oman kehon painolla. Kyykkyjä, kyykkyjä, kyykkyjä ja loppuun todella hyviä kroppaa avaavia ja venyttäviä liikkeitä.

Sauvajuoksutunnilla juoksimme vetoja kävelysauvojen kanssa. Sitä en olekaan ennen kokeillut. Kävelylenkkejä toki olen sauvoilla tehnyt, mutta juokseminen niiden kanssa olikin melkoisen haastavaa. Ohjaaja hehkutti, kuinka helppoa juoksemisesta sauvojen kanssa tulee - suorastaan lennokasta. Sitä tunnetta en tämän tunnin aikana kuitenkaan ehtinyt saavuttaa. Tekniikkakysymys ilmeisesti.


Viimeksi tutustuimme Gymstickiin. Saimme kuminauhan avulla hieman lisävastusta perinteiseen kehonpainoilla tehtävään kuntopiiriharjoitteluun. En kokenut Gymstick-harjoittelua kovinkaan mieleiseksi vatsa- ja selkäliikkeissä, mutta käsitreeniä voisin sen avulla jatkossakin tehdä.

Olen kovasti pitänyt näistä tunneista. Lihaskunto- ja liikkuvuusharjoitukset jäävät helposti itselläni vähäisiksi, mutta ryhmän mukana ne tulee tehtyä lähes huomaamattaan. Ensi kerralla vuorossa onkin kahvakuulailua.

perjantai 14. heinäkuuta 2017

Kesäillan Kymppi 2017

Kesäillan Kymppi - kympin ja kutosen lähtö
Eilen kirmattiin taas ohi laidunten ja viljapeltojen Kesäillan Kympillä Artjärvellä. Sää oli tapahtumalle erittäin suotuinen: +18-19 astetta ja pilvistä. Odotettu sade alkoi juuri, kun lähdimme juoksun jälkeen ajamaan kotiin.

Olin päivän mittaan nesteyttänyt itseäni urheilujuomalla, ja viimeiset lasilliset otin reilu pari tuntia ennen starttia. Vieras urheilujuoma oli pienoinen virhe, sillä olo oli lähtiessä melko pöhöttynyt ja vatsakin hieman sekaisin. Onneksi vaivat eivät juoksua kuitenkaan lopulta haitanneet.

Kesäillan Kymppi - puolikkaan lähtijät
Kourallinen puolikkaan juoksijoita lähti matkaan puoli seitsemältä, ja me kuuden ja kymmenen kilometrin matkaajat seitsemältä. Ensimmäisen kilometrini alamäkeen viiletin kovaa neljän minuutin pintaan. Sen jälkeen vauhti tasoittui asfalttiosuudella 4.30-tuntumaan. Juoksu tuntui ihan hyvältä, vaikkakin puuskutin aika lailla jo ensimmäisistä kilometreistä lähtien. Alkumatkasta etenin melko lailla tasatahtia pyörätuolikelaajan kanssa: alamäissä hän rullaili kepeästi ohitseni; tasaisella ja ylämäissä minä otin kiinni.

Puolimatkan jälkeen alkoi parin kilometrin hiekkatien pätkä ylämäkineen. Vauhti putosi sillä osuudella selkeästi viime vuoden tapaan. Kuudes ja seitsemäs kilometri mentiin ajassa 4.52 ja 4.48. Kirkonmäeltä vaihdettiin taas asfaltille ja heti alkuun sai lasketella jyrkkää alamäkeä, joten vauhti lisääntyi lähes itsestään. Parin viimeisen kilometrin aikana hoin vain mielessäni, että nyt on pakko jaksaa, sillä tulossa on hyvä aika. Sen voimalla mentiin. Viimeinen kilometri tosin oli jo melkoisen kamala: maalisuora näkyi kaukana edessä, mutta ylämäkeä oli pitkä pätkä vielä raastettavana.


Maalissa oma mittarini näytti matkaksi 10,2 kilometriä. Loppuaika 46:30 on 66 sekuntia viimevuotista parempi. Naisten sarjassa sijoituin toiseksi.

tiistai 11. heinäkuuta 2017

Mökillä




Täällä on nautittu lämpimistä kesäpäivistä ja mökkielämästä. Olen istunut mökin rappusilla lukemassa hyvää romaania, ihastellut upeaa järvimaisemaa auringon laskiessa, kerännyt päivänkakkaroita ja solminut niistä seppeleen, pelannut lasten kanssa seiskaa ja maijaa, saunonut, uinut ja herkutellut hyvillä letuilla. Mitäpä sitä muuta kaipaa...




Lenkilläkin olen käynyt, rapistellut mökkitiellä. Ihan peruslenkkejä. Seuraava todellinen koitos on vuorossa torstaina: Kesäillan kymppi Artjärvellä. Sääennustetta vahdataan ja jännitetään toteutuuko +18 ja vesisade vai +24 ja pilvettömyys.

keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Kukkalapaset


Lainasin kirjastosta Mary Jane Mucklestonin kirjan 150 pohjoismaista kirjoneulemallia. Ensimmäisenä kokeiluun pääsivät nämä kukkakuviot. Malli oli juuri sopivan kapea omiin käsiini. Yleensä valmiilla ohjeilla lapasista tulee liian väljät.


Ohje: Peruslapset, kukkakuvio Mucklestone: 150 pohjoismaista kirjoneulemallia
Lanka: Novita 7 veljestä, grafiitinharmaa, oranssi
Puikot: 3 mm

Kukkalapaset

maanantai 3. heinäkuuta 2017

Jarruvarjojuoksua



Sain mahdollisuuden kokeilla paikallisen urheiluseuramme hankkimia jarruvarjoja. Kaksi varjoa oli helppo kiinnittää vyötärölle. Ja sitten vain spurttailemaan vastatuuleen!



Sää oli melko tyyni, joten varjot toivat juuri sopivan vastuksen parinkymmenen sekunnin vetoihini. Yltyessään tuuli tarttui kyllä heti varjoihin ja horjutti juoksun tasapainoa.


Jarruvarjot lisäsivät mukavasti lyhyiden vetojen harjoitustehoa. Tuulisempi sää varmasti vielä tehostaisi vastusta, mutta vaikeuttaisi toisaalta juoksun hallintaa. Tämä on myös kevyempi vaihtoehto vastuskelkalle. Hauskaa vaihtelua harjoitteluun ehdottomasti.
© Jannan askeleet -juoksublogi
Maira Gall