Sunnuntain pitkä lenkki

Juoksuviikkoni päättää yleensä sunnuntain pitkä lenkki. Lenkin pituus vaihtelee puolestatoista tunnista kahteen. Lähden matkaan yleensä aamupäivällä, jotta loppupäivän saa ottaa rennosti ilman pitkän lenkin aikatauluja. Juoksuvauhtini on viikon muita lenkkejä hitaampi, jotta sykkeet pysyvät tarpeeksi matalalla. Nykyään parikin tuntia taittuu mukavasti, eikä matka tunnu liian pitkältä. Mutta ehdottomasti kuitenkin maksimilta. Lähes aina pohdiskelen, miten ihmeessä jaksaisin lähteä maratonille, kun pitäisi vielä toinen mokoma juosta perään. Ja vielä kovemmalla vauhdillakin.


Monet sanovat, että pitkä lenkki on viikon harjoituksista se kaikista nautinnollisin, kun saa rauhassa nauttia luonnosta ja omista ajatuksistaan. Itse pidän kuitenkin enemmän lyhyemmistä peruslenkeistä tai vetotreeneistä. Vaikka pitkä lenkki ei juostessa yleensä pitkältä tunnukaan, vie se venyttelyineen, suikussakäynteineen ja vaatteidenvaihtoineen päivän aikataulusta ison osan. Ihan joka väliin ei moista rupeamaa mahduteta.

Pitkät lenkit on kuitenkin hyvä pitää säännöllisesti mukana juoksuohjelmassa, sillä ne parantavat hapenottokykyä ja lisäävät pienten hiusverisuonien verkostoa. Pitkän lenkin tarkoituksena on myös totuttaa jalkoja iskutuksiin ja opettaa kroppaa käyttämään kehoon varastoituneita rasvoja energianlähteenä.

Tänään juoksin poikkeuksellisen pitkän pitkiksen: 2 h 15 min. Vajaan seiskan keskivauhdilla kilometrejä kertyi tasan 20. Juoksu tuntui kevenevän taas loppua kohti.

Kommentit