Juosten mökkitiellä

Mökkitie
Pidän mökillä lenkkeilystä. Alusta on pehmeää hiekkatietä, ja juoksun jälkeen on mukava pulahtaa virkistävään järviveteen. Sauna odottaa usein myös lämpimänä.

Viime kesänä mökkitiellä tuli kerran juosten vastaan nuori pari, mutta muutoin en muista muihin lenkkeilijöihin törmänneeni. Harvinainen näky taidan siis noilla teillä olla.

Yksin ei silti tarvitse mökkitiellä juosta, sillä kymmenet surviaiset pörräävät uskollisesti ympärillä.

Mikäli aurinko sattuu menemään pilveen, kaikkoavat paarmat ja tilalle tulevat hyttyset. Joskus lyhyessä topissa juostuani selkäni on ollut melkoisen tikattu.


Viljapelto
Maalaismaisemissa mieli lepää.

Matkan varrella voi ihastella viljapeltoja, lehmiä laitumella tai niityn kukkaloistoa sekä nauttia metsämansikoiden tuoksusta. Tänä kesänä oli tosin maitotilan kyltti ja lehmät lähitilalta kadonneet.

Juostessa voi samalla yrittää tunnistaa kedon kukkia. Joskus olen poiminut kukkia mukaani ja yhdessä lasten kanssa olemme niitä arvuutelleet.

Puna-apila

Metsämansikka
Hikinauha on oiva keksintö hellesäällä. Solkenaan valuva hiki kun kirvelee silmissä. Pitäisi vain ottaa hölkkäkisasta voittamani mainoshikinauha rohkeasti käyttöön.

Autoilijat suhtautuvat lenkkeilijään kovin vaihtelevasti: toiset painavat ohi kahdeksaakymppiä jättäen jälkeensä vain hirmuisen pölypilven; toiset taas ystävällisesti hidastavat kohdalla. Onneksi reitin varrella ei ole kovin pahoja kaarteita, joista yllättäen auto voisi vastaan tulla.

Kommentit